Kesäkuu 2018

Kesäkuu 2018 oli harjoituksellisesti kaksijakoinen.

Peruspilarien piti olla riittävä ajamisen määrä (50+h kun työmatkat lasketaan; 35h ilman niitä), ON-OFFailu kahdesti viikossa sekä punttitreenin aloittaminen. Näistä jäätiin paljon.

Silti rehellinen arvio on, että viivan alle jäi reilusti plussaa.

Plussat ja miinukset

Lenkillä oli kivaa, sain pyörän asennon vihdoin kuntoon, tunnen oloni satulassa uudella tavalla vahvaksi voimaharjoittelun myötä. Ennen kaikkea polvi ei ole enää kipeytynyt ajamisesta. Onnistuneita teho- ja voimaharjoituksia Russian Beltillä tuli tehtyä useita.

Toisaalta lenkille halusi ja pystyi lähteä harvemmin kuin olisin toiselta kädeltä halunnut, ja määrät jäivät arjen sanelemana vähäisiksi etenkin kuun jälkipuoliskolla. Jäin tyttären syntymän jälkeen lomalle, joten työmatkatkin (5h/vko) jäivät pois.

Kesäkuun saldoksi tuli noin 35h ajamista sisältäen työmatkat (n. 10h). Noin 15h jäi siis tekemättä. Tehoja tuli tehtyä viisi harkkaa (2 x ON/OFF, 3 x sprintit, joista yksi pidempänä ja rajumpana vauhtileikkinä, yht 20 tehopiikkiä). Voimaharjoitteita (30-60min) tuli tehtyä 10. Tukiharjoittelua en laske. Tein suunnilleen sen, mitä pitikin.

Viime vuonna kesäkuussa tuli ajettua 65h (45h+20h) jos työmatkat lasketaan, ja miksei laskettaisi. Noin 4h lenkkejä tuli viime vuonna viisi. Nyt yksi ja sekin vajaa. Ero on aika iso.

Minkäänlaista rytmiä on nyt ollut mahdotonta laittaa pyörimään, olen ajanut silloin kun se on ollut arjen kokonaisuuden kannalta mahdollista.

Selvää tietysti on, että jos saa nukuttua nettomääräisesti 4h / yö, palautuminen ei ole kovin hyvää. Tämä oli tilanne kesäkuun viimeisillä viikoilla.

Tavoitteena olisi saada 2:1 -viikkorytmi päälle, eli kaksi kuormittavaa ja yksi kehittävä. Mutta realismia voi olla, ettei tämä tapahdu vuoden 2018 puolella.

Kävin tutustumassa punttisaliin, lämmittelyrutiiniin ja liikkeisiin Jypsin koutsin kanssa (alaraajaliikkeet: takakyykky, yhden jalan prässi ja varpaillenousu painoilla). Lisäksi keskivartalon vahvistusta.

Opin kuulemma puntilla liikeradat hyvin, ja siltä se tuntuikin. Kaikissa liikkeissä käytetiin todella kevyitä kuormia. Muutama toisto tehtiin kuormitus, joilla varsinaiset sarjat voisi varovasti aloittaa heinäkuussa.

Huomasin salikeikkaa seuraavalla viikolla, että polvi ei sietänyt konsentrista punttisaliharjoittelua vielä ollenkaan ja sen aloittamista on ollut pakko lykätä. RB sen sijaan toimii edelleen: etureiden eksentriset kyykyt vievät polvikivun pois. Ja tekevät jalat vahvoiksi.

Tarkoitus oli edetä 4-8vko liikeratoihin totuttelun myötä ohjelmaan, jossa alaraajojen maksimivoima on keskiössä. 12vko ohjelman aikana liikutaan toistoissa 10RM -> 4RM. Eli sarjakuormat lähtevät tasolta, jossa toistoja pystyy tekemään 10 ja päätyvät tasolle, jossa niitä saa pinnistettyä neljä. Nyt tällaiseen lystiin ei ole mitään asiaa vielä. Se tietysti harmittaa.

Puntti olisi aikarajoitteiselle erinomainen harkka, 1h PK on vaikeaa motivoitua, vaikkei tässä ole välttämättä järkeä.

Itsevarmuuteni on kasvanut paljon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uskallan jättää harkkoja tekemättä aina kun väsyttää oman arvioni mukaan liikaa. Tämä on tietysti aika ymmärrettävää, kun ajattelu tapahtuu vasten 8kk taukoa. On helppoa muistaa suuri kuva, kun vaihtoehtoinen suuri kuva on vammaloma.

Tehoharjoitteiden osalta pyrin tilanteeseen, jossa pätee hyvin yksinkertaisesti “there is no try”. Sarja viedään yläkanttiin läpi ei hammasta purren tai sinnillä vaan siksi, että se tehdään palautuneena ja oikeaan aikaan.

Kirjoitan myöhemmin auki “aamutestini”, jota olen työmatkoilla tehnyt ja jonka kautta määritän, onko kroppa valmis ottamaan vastaan tehoja.

Nyt tein muutaman erinomaisen ratkaisun: kevensin yhtä tehoharkkaa aamutestin kautta saadun infon avulla, kun en voinut olla varma. Jälkiviisaasti ON-OFF olisi mennyt, mutta sprintit tuli tehtyä. Vielä enemmän päättäväisyyttä vaati se, että jätin neljästi kokonaan lenkin ajamatta, vaikka olisi ollut tilaisuus. Näistä ratkaisuista saattaa palautumisen kannalta epäsuotuisissa oloissa olla kiittäminen paljosta.

Määristä siis jäätiin. Laadulliselta kannalta tilanne on kuitenkin se, että olen saanut suunnilleen puolella määrällä kesäkuussa aikaan vähintään saman kuin vuosi sitten. Paljon myönteistä on siis tapahtunut.

Silti tosiasia on, että kolmesta peruspilarista vain yksi kantoi. Tai jos palautuminen lasketaan mukaan teho- ja PK-pilareihin, niin oikeastaan vain puolikas pilari kantoi. Olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen siten kuin vain osaan.

Kehitys

Kehitystä tapahtui ja etenkin yläalueen suorituskyky on kivunnut nopeammin kuin odotin. Raaka lyhyt veto toimii. Kaikessa alle minuutin luukutuksessa olen luultavasti vahvempi kuin koskaan ennen (!).

Toisaalta peruskestävyysalueen suorituskyky on kehittynyt paljon hitaammin, mikä heijastaa suoraan määrien vähäisyyttä (suhteessa siihen, mitä olen yleensä tehnyt).

Avainharkkojen (ON/OFF:it) datan kautta analysoitu kriittinen teho on nyt 255w tasolla. Kesäkuun alussa asetin tavoitteeksi olla 280w tasolla elokuun lopussa. Se voi toteutua, mutta vaatii työtä ja ennen kaikkea lisää määrää.

Takaraivossa kummittelee tietysti myös ajatus, että nopeassa nousussa kyse voi olla Golden Cheetahin mallin sisäisestä “lyhyen vedon artefaktista”, sillä en ole vielä verifioinut tilannetta pidemmillä vedoilla. Toisaalta pyörän päällä tuntuu ihan vahvalta, vaikka harjoittelua on takana vasta vähän.

Joten?

Olen usein aika itsekriittinen. Tämä on yhdeltä kannalta vahvuus, sillä se ajaa kyseenalaistamaan ja eteenpäin, kun ei anna itselleen mitään muita teitä. Mutta se on ilmiselvä heikkous, ellei kriittisyys pysy kurissa.

Ehkä suurin kehitys onkin tapahtunut siinä, että suostun näkemään viivan alla selvän ja ison plussan, vaikkeivät asiat ole tapahtuneet kuten olin suunnitellut eivätkä etenkään optimaalisesti. Kuntoilijalle optimaalisuuden tavoittelu on luultavasti perushyvän tekemisen saavuttamisen suurin vihollinen.

Kaikenlaista voi aina jossitella, mutta data kertoo totuuden. Jos sitä ei suostu uskomaan, on ihan yhdentekevää mittailla mitään. Nyt data kertoo asioita, jotka on sanallistettu yllä. Tulevaisuuden osalta voi spekuloida kaikenlaista, mutta nyt on ollut mahdollista tehdä näin.

Kokemuksesta tiedän, että jos vain saan käytyä ajamassa ja nukuttua edes 6h / yö, tämä polarisaatiosysteemi toimi minulle. Ei tarvitse arvailla. Paitsi ehkä sitä, miten paljon voimaharjoittelu tuleekaan auttamaan ja miten paljon ehjä talvi voi painaa eteenpäin. Nämä ovat kuitenkin myönteisiä ongelmia.

Heinä-elokuussa olisi hienoa saada pyörimään rytmi kaksi kuormittavaa – yksi kehittävä viikko (jotkut sanovat tätä virheellisesti lepoviikoksi). Kuormittaville viikoille haluaisin saada 2 x hapenottovedot per viikko ja toiselle viikolle 4h+ lenkin.

Olen ihan tyytyväinen, mutta toisaalta paljon enemmänkin olisi ollut jaossa. Nyt on kuitenkin ensisijaisesti aika nauttia arjesta. Vasta 10kk päästä pitäisi olla jonkinlaisessa kunnossa.

Joel Kaitila

Mainokset
Kategoria(t): Harjoittelu, itsekritiikki, polarisaatio, reflektio. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s