Satula

Sopivan kokoisen rungon ohella satula on ehkä tärkein pyöräilymukavuuteen vaikuttava asia.

Satula on vähän kuin sopivat lenkkarit juoksijalle. Tosin satula on aina ja määritelmällisesti päin persettä. Aika usein vertaillaan pyörien osia ja varusteita, mutta minusta satula ei läheskään aina saa ansaitsemaansa huomiota.

Mitään salatiedettä satulastakaan ei kannata tehdä. Takamus sopeutuu monenlaiseen penkkiin. Mutta fiksumpaa voi olla hankkia lähtökohtaisesti takamukselle sopiva penkki. Kannattaa siis kokeilla erilaisia satuloita. Tässä auttaa tieto siitä, että sopuhintaisia ja yleensä hyväkuntoisia käytettyjä kiertää todella hyvin Fillaritorilla.

 

Perusjutut

Erilaiseen ajoon sopivat erilaiset satulat ja erilaiset takamukset pitävät erilaisista satuloista. Mukavan ja muutenkin oikeanlaisen satulan valintaan ei ole yleispäteviä neuvoja. Se on löydettävä haarukoimalla.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta lähtökohta on, että satulan tulisi olla mukava ja tuntua hyvältä ylihuomennakin.

Ensinnäkin, anatomian kannalta istuinluiden etäisyys vaihtelee henkilöstä toiseen ja määrää suunnilleen, kuinka leveän satulan tarvitset. Tämän etäisyyden voi mitata joissain liikkeissä mittarilla tai aaltopahvin avulla kotona. Mittaustuloksen hyödyntäminen on jo tulkinnanvaraisempaa.

Satulanvalmistajat ilmoittavat usein satulan leveyden. Sitä voi haarukoida suhteessa istuinluiden etäisyyteen. Mutta istutko testipenkissä samassa asennossa kuin polkiessa?

Painon tulisi levätä istuinkyhmyillä, ei retkottaa all over the shop. Maantiesatulan tulisi mielestäni olla sellainen, että siitä löytyy useampi hyvä kohta istua. Sama pätee varmasti muihinkin.

Toiseksi satulan leveyden määrää ajoasento: mitä matalampi asento, sen kapeampi ja kovempi satula on yleensä mukava, ja päinvastoin. Mummofillarin leveä satula on pystylle asennolle just oikea. Maantiepyörässä se olisi kamala ja pehmeä satula johtaa helposti hiertymiin. Pehmusteen on parempi olla housuissa.

Matala ajoasento ei tarkoita – tai sen ei tule tarkoittaa! – lantion tipahtamista ja/tai liiallista etukiertymistä. Lantion tulisi olla suunnilleen keskiasennossa.

Jos selkä haetaan kohti aggressiivisempaa vaakalinjaa, tämä tehdään taittamalla hieman ylempää. Oikean kokoinen runko, vahva keskivartalo ja mukava satula auttavat tässä. Ei ole mitään erityistä syytä tehdä ajoasennosta liian makaavaa.

Satulat

Satuloita on vähän joka lähtöön. Seuraavassa kommentoidaan harrastuspyörien penkkejä.

Pyörän ensiasennussatula voi olla ihan laadukas ja ennen kaikkea sopia sinulle. Jos ei sovi, mutta pyörä on muuten hyvä, kannattaa kysyä vaihtoa tai halpaa päivitystä oston yhteydessä.

Hyvät tarvikesatullat maksavat uutena yleensä plus-miinus viitisenkymppiä. Tai enemmän. Kannattaa katsella käytettyjä.

Kalliimmat satulat ovat todella kalliita. Saksalaiset nettikaupat ovat halvin paikka ostaa uusia. Satasen päällä alkaa minusta olla vähän kyseenalaista, mitä hyötyä lisäominaisuuksista on. En ostaisi itse noin kallista. Omien luottopenkkieni listahinta on sesongista riippuen tuolla kipurajalla tai vähän yli, mutta olen naarannut ne käytettyinä tai alennuksista keskimäärin alle 50e/kpl.

Järjenkäyttö on siis sallittua ja suositeltavaa. Gramma alkaa jossain vaiheessa maksaa ihan helvetin paljon.

Käytettyjä satuloita liikkuu onneksi hyvin. Ostin esim. vanhan luottomallini Selle SLR:n ekan kappaleeni Fillaritorilta hintaan 15e. Se on edelleen käytössä isälläni. Tämäkin on uutena 100e+ satula.

En itse innostu ollenkaan retrotyyppisistä satuloista, kuten trendikkäät Brooksit. Ne ovat kalliita ja painavia, enkä vissiin vaan tajua, miksi vanhanaikaisesta teknologiasta pitäisi maksaa paljon, kun uuttakin on saatavilla. Tyyli on samantekevää, funktio ratkaisee aina. Hyvä tietysti jos ne toimivat.

En ole kokeillut ns. epäkonventionaalisia uudempia malleja (nokaton; vahvasti muotoiltu kuten SQ-Lab, jne).

Ominaisuudet

Leveys, pehmustus, paino ja hinta ovat satulan ilmeisimmät muuttujat. Kiskojen materiaali on yleensä jonkinlainen metalliseos. Jos tilanne on sama kuin rungoissa, hiilikuitu on kevyin ja ennen kaikkea mukavin, mutta alkaa olla kallis ainakin minulle.

Sitten alkavat kolmannen maailman ongelmat. Tarjontaa on paljon, ominaisuuksia samaten. Hyvä penkki voi löytyä merkiltä kuin merkiltä.

Halkio vai ei? Pitkä vai lyhyt nokka? Kapea vai leveä satula, pehmeämpi vai kovempi? Sivuilta kupera vai ns. kirveellä veistetty? Kuinka nopeasti leveä kohta muuttuu kapeaksi? Litteä vai takaosasta muotoiltu? Ja niin edelleen.

Nämä ja monet muut ovat satulaan liittyviä anatomia-, käyttötarkoitus-, tottumis- ja makukysymyksiä.

Hoikkajalkaisemmilla pyöräiijöillä on siinä mielessä etu, että he eivät joudu juuri miettimään sitä, hankaako satula sisäreisiin.

Pyöräily voi aiheuttaa verenkierron heikkenemistä haarovälissä, ja se ilmenee puutumisena. Jos satulan ja istuinkyhmyjen yhteensopivuus on hyvä, eli siis istut istuinkyhmyjen päällä, puutumista justsiellä ei tapahdu paljon. Tai minusta sitä ei tule oikeastaan juuri yhtään edes pitkillä lenkeillä. Polkaisemalla silloin tällöin hetken seisaaltaan voi palautella paikkoja.

Halkio voi auttaa puutumiseen, eli ohjata painetta pois haaruksesta ja kohti istuinkyhmyjä, mutta minusta satulan oikea muoto ja oikea paikka suhteessa muuhun ajoasentoon auttaa enemmän. Lisäksi halkio voi auttaa hankaukseen naisilla. Puolisoni pitää halkiosatulasta paljon.

Fillaritorilla kiertää kokemukseni mukaan erittäin hyviä ja halpoja käytettyjä satuloita. Näin pääsee alkuun kokeilemisessa. Jos ei satula ei sovi, myy pois. Joku luultavasti ostaa.

Antares

Jos oikea penkki löytyy, ei pian halua käyttää muita.

Kaikissa pyörissäni on samanlainen satula. Ne ovat horisontaalisesti millilleen samassa kohdassa keskiöön nähden, täysin vaaterissa satulan nokasta keskikohtaan mitaten ja korkeudeltaan keskiöön nähden ne ovat muutaman millin sisällä (matalammalla hybridissä, koska peruspolkimet).

Minulle toimii toistaiseksi parhaiten Fizikin kova, keskikapea, kirveellä veistetty ja lättänä Antares (140mm leveä). Ihme kyllä, se toimii ajohousuilla ja ilman, eli myös hybridissä. Tämä on jo aika hyvin.

Antaresta edelsi Sellen vanha SLR kaikissa pyörissä. Se oli kuitenkin muutaman millin liian kapea ja kuperamuotoinen, ja hankasi ajoittain.

 

 

antares

 

(Fizikin edustajille: Minulle voi lähettää ilmaisia satuloita kiitokseksi edellisestä mainoksesta.)

Asennot

Maantiepyörää voi ajaa erilaisilla tanko-otteilla ja nämä merkitsevät hiukan erilaista istumiskohtaa satulassa sekä hiukan erilaista lantion kallistusta. Hyvä satula mahdollistaa kaikki ajoasennot ilman hankalaa tunnetta.

Alaote

Minusta maantiepyörä on tarkoitettu ajettavaksi alaotteelta (”dropeilta”). Tien päällä toteutetun epätieteellisen havainnoinnin perusteella kovin moni ei näytä ajattelevan näin. Ajan itse plus-miinus 30% ajasta dropeilta.

Alaote ei välttämättä ole matalin tai aerodynaamisin ajoasento, jonka droppitanko tarjoaa. Kahvoilta voi hakea erittäin matalan ja aeron asennon. Alaote on kuitenkin ehdottomasti tukevin asento.

Ajofiilis on paras dropeilta. Pyörä on tukevin ja responsiivisin, kun sitä ajetaan alaotteelta. Pienen esteen yli on helpoin hypätä alaotteelta. Rungon jäykkyysominaisuudet saa näin parhaiten käyttöön, kun ote on emäputken alaosan korkeudella, eikä energiaa kulu ohjaamon ja/tai kyynärvarsien notkumiseen. Toisin sanoen sopivan satulan tulee tarjota hyvä ”etukohta” istua, josta alaotteelta ajetaan ilman painetta justsinne.

Kahvat

Kahvoilta ajaminen eli istumisen keskikohta on tietynlainen neutraaliasento, eli paikka jossa istumista ei oikeastaan edes huomaa. Jalat pyörivät omiaan.

Kahvoilta tulee ajettua PK:ta, perusajoa, kovia työpätkiä ylämäkeen sekä tietysti ylipäänsä noustua mäkiä. Perusajoa varten on ”keskikohta” ja kovaa ylämäkimenoa varten varten ”takakohta”.

Takakohta taas tulee tarpeeseen mäissä, kun painopiste siirtyy hiukan taaemmas.

Yläote

Lopuksi on yläote, jossa pidetään kiinni tangon suorasta osasta. Se tarkoittaa keskikohdan ja takakohdan välimaastossa istumista.  Ilman käsiä ajaminen on myös lähellä tätä. Hybridipyörien ajoasento on lähinnä tätä, vaikka toki lyhempi ja pystympi.

Yläote tarkoittaa pystyintä asentoa. Se jättää ainakin teoriassa rintakehän parhaiten auki hengittämiselle. Siitä on hyvä kiivetä pitkää mäkeä, joita Suomessa ei ole. Kevyellä lenkillä kiipeän monesti yläotteelta. Jos pitää mennä kovempaa, kahvoilta saa vedettyä tankoa tehokkaammin.

Ylipäänsä eri istumiskohtien välillä vaihteleminen jakaa painetta lenkin kuluessa hiukan eri tavoilla. Ja tosiaan, polkaisemalla muutaman kerran seisaaltaan voi tuulettaa haarusta.

Lopuksi

Satulaan kannattaa panostaa. Se kannattelee pyöräilemistä ja pyöräilijää.

Luota tuntemukseen. Jos on niin sanotusti oma nenä päässä, ollaan luultavasti jo lähellä.

Hyvää juhannusta!

Joel Kaitila

Mainokset
Kategoria(t): satula, tuntemus, vehkeet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s